Tuhat toveria

Tuhat toveria -matrikkeli (1999) kertoo ihmisistä ja tapahtumista SDP:n sadan vuoden taipaleelta. Siinä julkaistaan lyhyitä tarinoita. Kussakin tarinassa esitellään yksi henkilö, joka omalla työsarallaan tai kotiseudullaan on antanut panoksensa Suomen ja sosialidemokratian rakentamiseen.

Pekka Kuutschinin sosialidemokratiaa ja muita terveitä periaatteita: ”Se on turha valittaa asioista, jos ei itse jaksa niiden eteen ponnistella”

Yhdistyksemme pitkäaikainen puheenjohtaja, syntynyt 14.1.1938 ja kesällä 2004 edesmennyt,  Pekka Kuutschin on mukana matrikkelissa. Pekan haastattelun teki toimittaja Petteri Raito ja hän kirjoittaa Pekasta Tuhat toveria -matrikkeliin seuraavasti:

Pekka Kuutschin on 60-vuotisen elämänsä aikana kulkenut Karjalan Suojärveltä Killinkosken kautta Helsingin Myllypuroon. Hiljaisesta maalaispojasta kehittyi kaupungissa mies, joka on opittu tuntemaan työpaikoillaan ja kotikulmallaan Myllypurossa värikkäänä persoonana. Värikkyyden takaa löytyy elämänmyönteinen, kekseliäs, sanavalmis ja aatteen palosta jatkuvalämmitteisen uuttera mies, joka on nivonut sosialidemokratian, yhteisöllisyyden ja yksilöllisen ponnistelun esimerkillisesti toisiinsa.
– Elämä on opettanut, että mitään et voi vain yksinäsi rakentaa, sillä aina joko yhteinen halu, tarve tai päämäärä ennen kuin saadaan jotain kestävää aikaiseksi. Koti, perhe ja ystäväpiiri ovat elämän perusta, jota ilman ei voi harrastaa eikä iloita täysin rinnoin.

Kun vaalit sitten koittivat tai luottamustehtävät kutsuivat, on Kuutschin toteuttamassa sosialidemokratian päämäärää riippumatta siitä onko edellisissä vaaleissa tullut, ja näyttäisikö kannatuskäppyröiden mukaan seuraavaksi tulevan, äänestäjiltä tunnustusta vai turpiin.
– Se on turha valittaa asioista, jos ei itse niiden eteen jaksa ponnistella, hän sanoo.

Kuutschinin muistot lapsuudesta antava vihiä, että hänen elämänmyönteisyytensä ja sanavalmiutensa ovat, jos eivät ihan geeneistä lähtöisin, niin kuitenkin hyvin varhaista perua.
– Siirtolaisena eläminen pohjoishämäläisessä kylässä Killinkoskella ei ollut lapsen mielestä niinkään synkkää kuin vanhemmista, sillä lapset ovat lapsia kaikkialla. he keksivät tarinansa tilanteen mukaan, ja ratkaisevat ongelmansa sitä mukaa kuin niitä tulee. Pekka oli kymmenlapsisen perheen keskimmäinen.

Kuutschinin lähtötelineet kohti sosialidemokratiaa löytyivät urheilukentältä. Pirttijärven Kalle aikoinaan rohkaisi Kuutschinia urheilemaan ja sitä rataa hän kiinnostui yhteisistä asioista, siis politiikasta. Poliittiseen suuntautumiseen vaikutti äiti, joka kannatti sosialidemokraatteja.

Polku kohti Helsinkiä

Muuttoliikkeellä on vetäviä ja työntäviä syitä. Kuutschinin tapauksessa voidaan painotetusti puhua jälkimmäisestä, mutta pohjimmiltaan kysymys oli terveen järjen käytöstä ääneen. Kuutschin aloitti työnsä PG Holmin (Nykyinen Inka Oy) naulatehtaalla. Yhdessä tehtaan palokunnan kokouksessa hän puolusti väkevästi Leposen Heikin oikeutta ajokorttiin, mutta tehtaan johto halusi Leposen sijaan käyttää palokunnan toisena ajurina ulkopuolista kuljettajaa.
– Kivahdin, että jos jossakin syttyy tulipalo, niin ei siinä ole aikaa ruveta kuljettajaa etsimään. Vanha johtaja Hilden palkitsi innostukseni lopputilillä ja siirsi vielä kaupan päälle äitini rullaajasta siivoojaksi. Kukaan ei nostanut sormeaan puolustaakseen minua. Niin minä jouduin lähtemään Helsinkiin.

Agiteeraajasta puheenjohtajaksi

Elettiin 1960-luvun alkua ja Kuutschin sai töitä Salmisaaren kaapelitehtaalta. Sieltä käynnistyi puhetta panttaamattoman karjalaispojan taival ay-liikkeessä.
– Eräs vanhempi sähköasentaja sanoi minulle, että kun muutenkin täällä agiteeraat, niin tule mukaan SDP:n toimintaan. Siitä se lähti, kun minulla oli yletön kiinnostus politiikkaan. 60-luku on Kuutschin muistoissa kuumaa aikaa.
– Metalliliitto oli puoluehajaannuksen sotkuissa mukana ja me SAJ:läiset puuhasimme omaa Teräs-, kaivos- ja konepajatyöväen liittoa. Ehdin olla mukana eräässä sen edustajakokouksessa toisena kaapelin edustajana.

7,5 vuoden kaapelitehdastyön jälkeen Kuutschin lähti stadin duunariksi katurakennuksen puhtaanpito-osastolle. Ensin hän työskenteli auto- ja traktorikuskina ja sen jälkeen viemäreiden kunnossapitäjänä. Kaupungin organisaation muutosten seurauksena hänestä tuli vesilaitoksen palkollinen, mutta työt pysyivät ennallaan. Organisaatiomuutokset antoivat ammattiyhdistyksille aiheen järjestäytyä uudelleen. Kuutschin oli sihteerin asemassa mukana yhdistämässä KTV:n osastot 4, 5, 6 ja 229 uudeksi Vesi- ja viemärilaitoksen työntekijät ry. 211:ksi. Uuden ammattiosaston ensimmäisessä varsinaisessa syyskokouksessa Kuutschinista tehtiin puheenjohtaja.
– Minut valittiin kommunistien Esko Stenbergin tilalle, mutta se posti jäi lyhyeksi, sillä seuraavan syyskokouksen alla sukuloimasta tullessa jouduin liikenneonnettomuuteen. Vanhemman pojan ohjaama auto suistui yllätysliukkaalla tiellä ojaan. Muu perhe säilyi vammoitta, mutta minulta katkesi jalka ja se kipsattiin kolmeksi kuukaudeksi. Se sitten oli riittävä syy pullauttaa minut puheenjohtajan paikalta, Kuutschin tiivistää sen kummemmin voivottelematta. Hän on kaltaistensa elämänmyönteisten työmyyrien tavoin oivaltanut, että sattumaan perustuvien vastoinkäymisten murehtimisesta ei saa kuin harmia itselleen.

Varavaltuutettu ja hurmokseen yltävä arpakauppias

Työnsä ja ay-toiminnan lisäksi Kuutschin on ollut mukana kunnallispolitiikassa 12 vuotta varavaltuutettuna, Myllypuron demareissa mm. 14 vuotta puheenjohtajan, yhden kauden puolueneuvostossa, Nuorissa Kotkissa, Demari-lehden asiamiehenä ja vakuutusvastaavana.
– Kun jälkeenpäin ajattelee, mistä innostus tällaiseen ilmaiseen ajankäyttöön löytyy, niin täytyy todeta, että aatteen palo on ollut vaikuttava voima, ja vastaavasti tämä toiminta on rikastanut elämää.

Kuutschinin positiivisesti ladattu luonteenlaatu näkyy hänen asennoitumisessaan arpakauppiaan tehtävään. Sama asenne koskee vappumerkkien ja Demari-lehden myymistä.
– Arpojen myynnin merkitystä politiikan teossa ei aina ruohonjuuritasolla ymmärretä eikä sitä sen vuoksi osata arvostaakaan. Arpoja myydessämme olemme katukuvassa näkyvästi sosialidemokraatteina. Vaikka päin naamaa töksäytettäisiin, että teiltäkö pitäisi vielä ostaa krääsää, kun saatte puoluetukeakin niin paljon, niin siitä voi jatkaa keskustelua.

Kuutschin on kaupannut arpoja ja vappumerkkejä vuorovaikutusta tavoitellen vuodesta 1957 lähtien miltei jokaisen vapun alusen, ja aina kun vaikuttamisen kanava on saatu avatuksi, niin silloin on puhuttu sosialidemokratian arvoista ja harjoitetusta politiikasta.
– Vauhtiin päästyäni suorastaan hurmokseen asti innostuin!
Vuonna 1988 Pekka myi 2025 arpaa ja voitti niukasti toisen helsinkiläisen lähiödemarin ja työmyyrän, jo edesmenneen Birger ”Zeke” Käcklundin. Kuutshin sai palkinnoksi Kosin-matkan, minkä lisäkäsi hän voitti vedonlyöntiin asti kiihtyneessä kilvassa stadin tehokkaimman arpakauppiaan tittelistä Käcklundilta kupin kahvia. Sen kupillisen Kuutschin nautti Käcklundin kustannuksella valtuuston kokouksissa useammin kuin kerran.

Eläkepäivien kiintopisteitä

Vuonna 1996 Kuutschin jäi 27:n kaupungille tehdyn työvuoden jälkeen täysin palvelleena eläkkeelle. Pieneksi shokiksi hän arvioi diabeteksen puhkeamisen, mutta kolmen piikin päivätahdistakin on hän jo kääntänyt tasapainotetun asennon esiin.
– Uusien virikkeiden myötä on tajunnut, että diabetes on rajoittava, mutta ei estävä vaiva.
Tällä hetkellä touhut pyörivät lapsenlapsen ympärillä. Se muutta paljon elämää. Tätäminä en ole aikaisemmin kokenut, Kuutschin iloitsee.

Aivan kaikkea aikaa ukkius ei vie.
– Pekkaan voi aina luottaa, kun tarvitaan tolppailmoitusten levittäjää, vaalimainosten jakajaa tai myyjäistavaroiden kuljettajaa, huokaa yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Terhi Mäki kiitollisena.
– Olen yhdistyksessä nykyään sellainen luukkumies, tämä helsinkiläisen sosialidemokratian elämänmyönteinen työmyyrä Kuutschin toteaa vaatimattomasti.

Teksti: Petteri Raito